Anestesialääkkeitä, verinäytteitä, tietokoneruudun tuijottamista. Jutta teki uran koe-eläimenä. Päästäänkö eläinkokeista koskaan eroon?

Kun beagle vietiin tutkimushuoneeseen, se osasi käydä makuulle vaahtomuovipatjalle ja asettaa päänsä leukanojaa vasten.

Sen edessä, 70 sentin päässä tietokonenäytöllä, alkoi näkyä ihmisten ja koirien kuvia. Se katsoi kuvia parin minuutin jaksoissa, parikymmentä minuuttia kerrallaan. Silmänliikekamera rekisteröi sen katseen kohdistumista.

Koiraa ei pidetty kiinni, vaan se oli koulutettu pysymään paikoillaan. Palkkioksi se sai namipaloja.

Jutta-beagle oli koe-eläin Helsingin yliopistossa, Viikin koe-eläinkeskuksessa. Se oli mukana koirien käyttäytymisen tutkimuksissa. Jutta joutui myös pistettäväksi: siltä otettiin verinäytteitä ja annettiin rauhoittavaa ainetta. Se nukutettiin tutkimuksessa, jossa testattiin anestesialääkkeen annostusta.

Jutta oli syntynyt vuonna 2007 Saksassa koe-eläimiä kasvattavassa laitoksessa ja elänyt pääosan elämästään Viikissä, kahdeksan beaglen laumassa. Kennelissä oli valkeat seinät, betonilattia, makuupeti ja virikeleluja. Koirilla oli lisäksi seinällinen ulkotarha, josta ei nähnyt maisemia. Ne eivät olleet koskaan käyneet lenkillä. Hoitajat kutsuivat niitä nimillä, jotka kaikki alkoivat J-kirjaimella.

Suomen Kuvalehden 30/2019 juttuni eläinkokeista ja niiden vaihtoehdoista täällä, kuvaaja Marjo Tynkkynen.