Suomen Kuvalehden kansijuttu 38/2020 kertoo globaalista haamukirjabisneksestä. Julkaisin psykologisen trillerin ja sain sen myyntiin maailmanlaajuisesti. En kirjoittanut kirjaan riviäkään itse.
Tuntematon virus leviää ja vaikuttaa oudolla tavalla. Viruksen saaneet ihmiset alkavat yhtäkkiä muistaa kaiken: jokaisen kohtaamisen, vastaantulijan, sanan, eleen ja tapahtuman elämänsä varrelta.
Epidemian laajetessa paljastuu, että supermuisti ei ole hyväksi. Sille on syynsä, miksi suuri osa kokemuksistamme painuu unohduksiin. Pahat muistot, traumat ja kostonhimo riivaavat ihmisiä, ajavat yhteiskuntaa kohti konflikteja ja kaaosta.
Lupaava tutkija Laura johtaa lääkeyhtiössä tutkimusryhmää, joka on saamassa valmiiksi lääkkeen tautiin. Työn lomassa hänen ja karismaattisen mutta arvoituksellisen kollegan välille syttyy romanssi.
Pian tutkimusryhmä alkaa saada vakavia uhkauksia. Käy selväksi, että jokin taho hyötyy taudin leviämisestä eikä halua siihen parannusta.
Laura huomaa olevansa hengenvaarassa, ja lisäksi hän itse saa tartunnan. Hänellä olisi lähes valmis lääke ulottuvillaan, mutta hän ei ryhdy parantamaan itseään. Hänen mieleensä nimittäin alkaa palautua kauhistuttavia väläyksiä menneisyydestä. Ne saavat hänet ymmärtämään, miten häntä on huiputettu.
Amazonin verkkokirjakauppaan ilmestyi elokuussa Julia Finnen pandemiatarina Dark Memories. Viidessä päivässä se nousi sijalle 30 Kindle Storen psykologisten fiktioiden bestseller-listalla.
Julia Finne on pseudonyymi. Minä olen julkaissut kirjan. Lue juttu täältä.
